Tunnistatko itsesäsi "kyllä minä itse pärjään" -asenteen? Tämä vaikuttaa olevan isolle osalle meistä luonnollinen lähtökohta ja aktiivinen avun ja tuen hakeminen ei tule automaattisesti. Korona-aika on vahvistanut itsepärjäämisen kulttuuria ja osallisuuden sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen vaativat aktiivista johtamista nyt ja jatkossa.

Etsi ja pyydä tukea

”No man is an island” alkaa John Donnen saman niminen runo. Väitöskirjatutkijan  ja usean asiantuntijan työ on yksinäistä ja korona-ajan pakollinen etätyö on vahvistanut tätä kokemusta. Apua ja tukea työhön ei tule automaattisesti kahvipöytä- tai muissa satunnaisissa keskusteluissa, vaan sitä pitää tietoisesti hakea. Emme tarvitse apua ainoastaan työn sisältöön vaan myös työn tekemisen tapoihin, innostukseen, oivalluksiin ja motivaation ylläpitämiseen.

Olen ollut iloinen, että Oulun yliopisto on mahdollistanut väitöskirjatutkijoille valmennuksemme kaltaisen mahdollisuuden saada tukea ja rakentaa verkostoa samassa tilanteissa olevien kollegoiden kanssa. Palautteista oli hienoa huomata, että kokonaisuus kannusti osallistujia hakemaan ja antamaan vertaistukea myös jatkossa ja osallistujaryhmän sisälle rakentunut pienempi vertaisryhmä aikoi jatkaa toimintaansa.

Kokonaisuus kannusti osallistujia hakemaan ja antamaan vertaistukea myös jatkossa.

Millaiset verkostot tarjoavat sinulle tällä hetkellä apua ja tukea omaan työhösi ja sen tekemiseen? Kenen kanssa voit keskustella ajatuksistasi, haasteista ja etsiä yhdessä ratkaisuja? Ovatko kohtaamiset satunnaisia, vai onko tähän rakennettu systemaattinen tapa toimia? Jos toimit johtajan tai esihenkilön asemassa, kohtaamisten ja luontevien tuen saamisen keinojen varmistaminen on tärkeää. Hybridityö edellyttää näitä tukevien rakenteiden luomista ja vaikka opettelu ei ole helppoa, vanhaan työntekemisen tapaan ei ole paluuta.